Viikonlopun meininkejä

Launtaina meillä oli työpaikalla valokuvaaja joka otti koko henkilökunnasta kuvat yksitellen.Kuvauksesta saimme tiedon jo onneksi ajoissa niin oli aikaa miettiä mitkä vaatteet sitä päälleen laittaa.
Kaikki kävivät vuorollaan alakerrassa kuvauksessa ja ne tuntuivat kestävän ikuisuuden, jossain vaiheessa kävin katsomassa alakerrassa kenen vuoro nyt on, huomasin että meidän Turkkilainen sihteerihän se siellä, täydessä mallinuken vaatetuksessa rekvisiittana kynä sekä lehtiö ja kuvaaja ohjeisti laittamaan kynän seksikkäästi lähelle huulia ja räpsäisi sitten  monta kuvaa.. siinä sitten heti jo avauduin ääneen et "mä en niin ainakaan tuu tekemään tuota" hihittelin vielä yläkertaan mennessä et mitkä kuvaukset nää on?? (huomaan monesti olevani jäykempi kuin Turkkilaiset naiset)
Anyways kun tuli mun aika mennä kuvattavaksi en saanut käteeni sentään lehtiötä ja kynää, ilmeisesti suhteellisen voimakkaasta aiemmasta "kannanotostani" johtuen vaan ihan normi poseerauksilla mentiin..ei mitään puhetta että kuvaus ois voitu järjestää ilman yleisöä vaan siinä oli puolet työkavereista pällistelemässä ja kommentoimassa vieressä..samaahan siis itse tein sihteerin kuvauksessa aiemmin (kaikki sanotaan mikä mieleen tulee kun Turkkilaistuu)
Helpottaa varmaan aina kuvaajan työtä kun yleisö tietää oikeat asennot ja poseeraukset, toisaalta kuvaajakin on Turkkilainen niin on varmasti jo tähän aika pitkälti tottunut.
Innolla jo odotan minkälaisia otoksia kuvaaja sai otettua, paljon oli hänellä apumiehiä ;)

Sunnuntaina satoi vettä taivaan täydeltä, keksin kuitenkin että on hyvä päivä lähteä kauppakeskuksen alennusmyynteihin ja samalla tavata rakasta ystävääni joka oli Suomessa matkamessuilla ja lomalla viimeiset 10 päivää. YKM vaateliike pursusi taas alennusvaatteita ja olisin saanut sieltä enemmänkin ostettua mutta väenpaljous on sadepäivinä sunnuntaisin niin kamalaa ettei siellä tungoksessa jaksa niin tosissaan shoppailla vaan ottaa ne mitkä eteen kätevästi/edullisesti tulee.
Voin ostaa helposti sovittamatta vaatteita jos hinta ei ole paha, tällä kertaa kaikki ostamani sopi kivasti päälle kun kotona sitten sovittelin.
Shoppailujen jälkeen mentiin kauppakeskuksen alakerran kahvilaan parantamaan maailmaa.

Tänään taas kuntosalille!

Mammakaavun näköinen mutta aivan ihana päällä /YKM

Korviksia ja hintaa taisi olla noin 4 egeä, oli 50% alennus

17 liiran heräteostos, katsotaan tulenko koskaan edes pitämään mutta hyvin mahtuu kaappiin:)

Tämä paita oli niin ihana että oli pakko ostaa, väreinä oli musta sekä marjapuuron värinen.. kuvassa ei pääse niin oikeuksiinsa /YKM

Kuntoilu jatkuu..

Ihan puolihuomaamatta on alkanut lähteä senttejä vyötäröltä kuntoilun tuloksena ja voin kertoa että pizzoilla on käyty ja kakkuakin syöty puhumattakaan suklaista joita silloin tällöin on ollut ihan pakko napsia mutta siis kyllä tuo aina motivoi kun huomaa senttejä häviävän niin ei silloin raaski niin kovasti herkutella kuin aiemmin. Parit tavoitehousut on kaapissa odottamassa ja joka viikko testailen että joko kehtaa pitää, vielä ei mutta toivottavasti pian pääasia että jenkat ja vatsa saa kyytiä ;) Painoa en ole mitannut 4 vuoteen enkä mittaa;)

Aloitin kuntoilun nimenomaan sen takia että veri kiertäisi paremmin ja saisin vähän parempaa kuntoa kun teen kuitenkin toimistotyötä eli ei tule kovin liikuttua,mikäs sen parempaa että samalla kuntoillessa kiinteytyykin.

Eilen kävin päivällä tutustumassa isännöitsijän kanssa meidän talon kuntosaliin joka onkin hyvin tilava ja laitteita oli noin seitsemän, parissa laitteessa pystyy sitten tekemään useampiakin liikkeitä joten ihan superjuttu! Isännöitsijä lupasi samalla maalata seiniäkin vähän pirteämmiksi kun mainitsin kalseasta kellaritunnelmasta. Illalla käytiin sitten miehen kanssa salilla treenailemassa ja olipas mukava kun ei tarvinnut tuon pidemmälle lähteä kun 4 kerrosta alaspäin..
Tällaista tänne,ihanaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Vierailuviikko

Nyt onkin tullut taas viikon aikana vierailtua ja kilisteltyä milloin missäkin tarkoituksessa, lauantaina juhlittiin minun synttäreitä Ev ravintolassa. Juhlijoita oli 10 henkeä ja sainpa synttärikakunkin pöytään, sain lahjaksi mm. Iiittalan tuikkukipon, happy birthday ja i love you tekstillä varustettua vessapaperia sekä i love you nenäliinoja. Maanantaina kilistelimme ystäviemme uudessa kodissa, tuolla yksi lasillinen viiniä riitti sen verran oli vielä sulatettavaa lauantai illan juhlimisen jäljiltä, torstaina sitten kuntosalitreenit Kestelissä jonka jälkeen piti hörpätä palautusjuomaksi lasillinen Baileyskahvia ja juustolautasen kanssa tuli otettua lasillinen viiniäkin. Katsottiin porukalla tv-kaistan kautta uusintana Putous ohjelma ja naurettiin mahat kippurassa, niin oli Antsku Imatralta todellisen oloinen hahmo ja ne sketsit aivan huippuja!

Pakolliset palautusjuomat

Tänään sitten myöhästyin  tunnin töistä...heräsin ekan kerran kuudelta kun mies meni töihin ja nukahdin uudestaan ja ihan sitten taas vaistomaisesti olen laittanut herätyksen kiinni puhelimesta, taisi olla toinen kerta kuukauden sisään mutta onneksi meillä ei niin kysellä yhden tunnin perään tai siis ainakaan minulta kun olen muuten niin tunnollisesti aina ajallani työpaikalla..

Pieni Bonbom koira sai uuden kodin muutama päivä sitten,koti tuntui tyhjältä sen jälkeen ja oli taas niin outoa ruokatunnillakin kun ei tarvinnut lähteä koiran kanssa lenkille ja iltaisin kotona ei enää ollut rääpälettä repimässä mua varpaista terävillä hampailla sohvalta alas leikkimään. Koirat on ihania mutta mun mies ei halua koiran asuvan sisätiloissa, kyllä se tuota pentua sieti ja leikkikin sen kanssa mutta ilmeestä näki että laski päiviä jolloin se löytäisi uuden kodin.

Tanskalaista homejuustoa,Hollantilaista Goudaa ja Turkkilaista juustoa 

Viikonlopun taidan ottaa nyt ihan vain relaten,joskus kiva olla ihan kotonakin:)

Anamur

Valokuviani tänään selaillessani tuli meidän Anamurin reissun kuvat katsottua ja aah sitä ihanuutta mitä muistoja reissusta tuli heti mieleen...olin jo monta vuotta nimenomaan halunnut Anamuriin ja alkusyksystä saimme vihdoin reissun mieheni kanssa toteutettua,ilmat todella helli meitä eli ei tarvinnut hikoilla liian kuumassa ja merivesi oli ihanan vilpoista. 

Anamur sijaitsee noin 2.5 tunnin ajomatkan päässä Alanyasta itään (hyvinkin vuoristoista ja kurvikasta tietä lähes koko matka perille asti) Mersinin maakunnassa siellä on upea iso linnoitus ja niin paljon muuta kivaa katseltavaa ja ihmeteltävää juuri viikonlopun mittaiselle lomalle oman rakkaan kanssa.

Anamur on Turkissa tunnettu banaaneistaan ja mansikoistaan, sanotaan että 40% Turkin mansikoista tulee juuri nimenomaan Anamurista.Mamuren linnan vallihaudassa on satoja kilpikonnia joille voi heitelle vaikka leivänmuruja.

Me majoituimme siis kaksi yötä hotellissa vaikka moni tekeekin paikan päälle päivän reissun niin itse halusin ihan ajan kanssa tutustua paikkaan.

Upea Mamuren linna

Sisäänpääsy linnaan oli noin 10 tl siellä sai liikkua ja kiipeillä aika vapaasti

Paikalla ei tuona päivänä ollut muita joten saimme ihailla aluetta ihan kaksin

Lisää kuvateksti

Historiallisia jäännöksiä;)

amfiteatteri

Tämä ihana ranta sijaitsi amfiteatterin läheisyydessä mutta hieman syrjemmässä, tälle alueelle oli myös joku muutaman liiran pääsymaksu eikä ketään muita turisteja ollut paikalla joten mepä menimme uimaan ja uimmepa monta tuntia.

Linnasta otettu kuva

Tämä kuva otettu matkan varrelta

Kotikujilla

Tämän tekstin kirjoittaja on lopen kyllästynyt tuttavallisiin naapureihin vai onko?onko se sittenkin tehty huvittamaan nettikansaa kaikessa suorapuheisuudessaan? Täällä Turkissahan pääsääntöisesti ollaan hyvinkin ystävällisiä ja mitä kauemmin asut jossain sitä enemmän naapurit ovat kiinnostuneempia menoista ja tuloistasi ennen kaikkea seurastasi kenen kanssa menet ja minne? monesti tekisi mieli vaan ignoorata kaikki ja olla huomaamatta yhtään ketään mutta mitä kauemmin asut samoilla kulmilla sitä sosiaalisempi sitä vain on oltava ja voin kertoa että normaalisti olen tosi sosiaalinen, täällä vaan harvemmin pelkkä tervehdys riittää vaan pitää kertoa koko viikon aikana tapahtuneet asiat kun törmää Merve mummoon naapuritalosta tai samaan aikaan roskia viedessä sattuu paikalle setä Cehmuz, voin avoimesti myöntää että olen monesti melkein juossut naapureitani karkuun ja koittanut etteivät he huomaisi minun livahtavan portista ulos, siinä olen säästänyt monta aamunavausta..

On siinä kieltämättä ne hyvätkin puolensa kun naapurusto on tuttua mutta tälläisiä fiiliksiä joskus ja varmasti vähän kaikilla meillä Turkin Suomalaisilla puhumattakaan heistä jotka asuvat miehensä perheen kanssa samoilla kulmilla vuodesta toiseen vaikka haluaisivat välimatkaa..

Tälläisiä ajatuksia tänään..

Sijaiskotina BonBomille

Kaverini ystävät löysivät kadulta aivan ihanan pikkuisen koiranpennun he ottivat pennun talteen kun omistajia tuolle ei kaikista kyselyistä huolimatta löytynyt, nuo 2 Norjalaista tyttöä lensivät tänään takaisin Norjaan ja kiireellisesti piti löytää paikka jonne koira voisi mennä loppuelämän kotia odottelemaan, minä tietysti tarjouduin ja siellä se pikkuinen nyt on eilisestä saakka jo minun luona majaillut.

Ihana pennun rääpäle joka toistaiseksi ei ole kertaakaan tarpeitaan edes sisälle tehnyt ja muutenkin hyvin rauhallinen mutta silti leikkisä.Kulkee remmissäkin tosi nätisti.
Eli tässä kotia etsivä poikanen nimeltään nyt toistaiseksi Bonbom alias Bomi!

Leikittiin tyhjällä vesipullolla joten suu täynnä etikettipaperia;)

Olen myös aiemmin auttanut vastaavissa tilanteissa muutamia kertoja ja onneksi olemme koirille aina hyvät kodit löytäneet. Minulta saa muuten kuvia pennuista tämän pennun lisäksi joita tällä hetkellä on Alanyan suunnalla vapaana jos jotakuta oikeasti kiinnostaa koiranpentua tai isompaa koiraa ottaa..tietysti sillä ajatuksella että se myös pysyisi;)
Eläinkaupoissa täällä myydään pentuja järkyttävään hintaan ja monet niistä valitettavasti sairaitakin.
Tällaista tänään!

Työpaikan esikoulu

Työpaikan keittäjä kertoi muutama viikko sitten että on alkanut opiskella englantia, kysyin tietenkin että missä? hän kertoi että henkilökunnallemme on alettu pitää englannin tunteja 3 kertaa viikossa töiden jälkeen toimistollamme.
Ulkopuolinen Englanninkielen opettaja on siis palkattu mikä on mielestäni ihan huippujuttu, moni työntekijöistämme puhuu vähän englantia mutta eivät ole olleet kovin innostuneita sitä puhumaan saati parantamaan, tämä taas on ollut minun etuni kun ovat puhuneet minulle Turkkia ja olen ikään kuin joutunut oppimaan.
Nyt kun firman puolesta on opettaja ja tilat niin henkilökunta tuntuu opettelevan kilpaa ja minkä huomaan niin ilmapiiri on ollut erityisen mukava kun keskenään preppaavat kieltä ruokatunnilla sekä tulevat juttelemaan ja kysyvät apua läksyihin jotka pitää illaksi olla valmiina..kieltämättä olen tuntenut välillä että olen esikoulussa,alkeet on aina alkeita;)

Kieltä pitäisi opiskella kovasti silloin kun on motivaatiota itsellä motivaatiota ei juurikaan ole ollut vaan olen oppinut kieltä kokoajan lisää pikkuhiljaa, monesti olen ajatellut että TV-ohjelmia jos olisin jo alusta asti jaksanut seurata osaisin kieltä vieläkin paremmin. Sanoisinko että viimeisen vuoden aikana olen alkanut vasta kunnolla oppimaan, puhunhan miesystäväni kanssa lähestulkoon Turkkia, hän taas on kanssani oppinut lisää englantia ja vähän suomenkielen sanoja.

Luin jostain verkkolehdestä että Suomessakin yleistyy pikkuhiljaa työnantajan järjestämät kielikurssit ulkomaalaisille työntekijöille,hienoa!

Lisää kuvateksti

Uusi vuosi, uusi tukka:)

Vuosien aikana olen kerennyt värjätä hiuksiani aika monta kertaa, blondista tummempaan ja tummasta taas takaisin blondiin. Nyt päätin että menen töiden jälkeen kampaajalle ja uusi väri päähän joka olisi tällä kertaa vaaleanruskea.
Varsinkin talviaikaan ahdistaa ravata kampaamossa kokoajan juurikasvun takia ja toinen huono puoli on tuo suolainen vesi joka kellastuttaa vaaleata päätä vaikka käyttäisikin hopeashampoota eli tuntuu että parempi vain pitää tummempia hiuksia.
Koska minulla on luottokampaaja kuva toivotusta lopputuloksesta on tietysti hänelle facen kautta jo laitettu.
Tässä parturi kampaamossa on 2 kampaajaa ja 3 avustajaa, minun hiukset värjää aina itse omistaja ja hän tietää etten halua ottaa riskiä ja kokeilla ketään muuta joten pyrin ilmoittamaan tulostani aina etukäteen että hänellä varmasti on aikaa.
Hiustenleikkaukseen olen mennyt muutamia kertoja ihan vaan ohikulkiessani ilman rahaa ja käsittely on sitten maksettu joku seuraava päivä..sama toimii hyvin lähimarketissakin jos olen ottanut rahaa mukaani 5 turkin liiraa iltaherkkuihin ja päätänkin ostaa viinipullon niin ei hätää voin käydä maksamassa loput jälkikäteen;)

Jokaisella käynnillä kampaamossa myös kulmani nypitään vai sanoisinko nirhataan? eli narutekniikalla ja tiedän että moni sanoo tästä  "se ei satu se, vaan kutittaa"  minuapa sattuu ja ihan joka kerta! jopa nyppijä irvistää huvittuneesti kun näkee minun tulevan tuolille..

Samaisessa kampaamossa olen ottanut kahdesti myös ripsipidennykset, nuo viimeksi otetut jäi ehkä elämäni viimeisimmiksi nimittäin viikon jälkeen jouduin repimään pidennykset pois kun silmiä punoitti ja särki ihan vimmatusti..eli liima ei ole ollut ihan parasta mahdollista;)

Toivossa on hyvä elää,eli tälläinen pitäisi olla lopputulos;)

Tällaista tänne,iltaa odotellessa:)

Kaikenkarvaiset ystäväni

Turkissa eläimiin suhtaudutaan monella eritavalla, toiset kovasti tykkäävät mutta eivät halua edes eläimiin koskea, toiset tykkäävät mutta eivät voi kuvitellakkaan asuvansa sisätiloissa kissan tai koiran kanssa ja sitten on paljon ihmisiä jotka ottavat eläimen ja pitävät sitä ympärivuoden parvekkeella ja kun kyllästys iskee päästetään koira ulos vapauteen..on myös niitä jotka voivat potkaista kissan tai koiran nenänsä edestä jos tulevat liian lähelle ja myös paljon niitä jotka suorastaan pelkäävät koiria kuollakseen, muutaman kerran olen vedet silmissä ihan nauranut kun on turkkilainen aikuinen mies koiraa säikähtänyt..eli joka lähtöön löytyy.

Tämä suloinen koira tuli viikko sitten juomaan vettä toimiston edessä olevasta suihkulähteestä

Meillä on Mahmutlarissa paljon katukoiria ja kissoja,kissoilla mielestäni tilanne on hyväkin koska tuntuvat saavan ruokaa vähän jokaisen marketin takana ja esim itse monesti syötän kissoja.Katukissoja myös leikkautetaan kunnan puolesta.
Katukoirat täällä suosivat tuota ison migroksen kulmaa siellä niitä tuntuu olevan eniten, ja ei varmasti syyttä nimittäin ruokakauppa antaa heille ruokaa, monesti koirat makaavatkin kaupan edessä ja niitä ei mielestäni siitä koskaan hätyytellä poiskaan.

Tämä parivaljakko tuli päivittäin moikkailemaan syksyllä, taaempi koira ei antanut koskea oli tosi arka mutta näytti voivan hyvin,luottavaisina aina makoilivat toimistomme pihalla.

Katukoirat on täällä sirutettu ja niitä pyritään käyttämään eläinlääkärissä piikityksissä säännöllisin väliajoin..montaa sairaanoloista katukoiraa en täällä Mahmutlarissa ole tavannut, yhden jolla oli selvästi kamala silmätulehdus ja se reppana on tuolla jossain..olisin sen itse eläinlääkärille vienyt jos olisin sen kiinni saanut:/Aiemmin pidin huolta yhdestä katukoirasta ja pidän sitä silmällä vieläkin mutta koira on nyt ottanut omakseen meidän kompleksin  yövartija Ahmetin eikä suostu kylminäkään öinä poistumaan hänen läheltään niin mielelläni kun reppanan sisälle kylminä öinä ottaisinkin.

Kissat ruokailemassa pikku marketin vieressä,marketin omistaja pitää ne hyvässä lihassa.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille:)